"Ei tule leppäkertusta perhosta
- itsensä hyväksyminen ei ole luovuttamista,
vaan alku "
Käsittelen paljon asioita musiikin avulla. Kautta aikojen olemme eläneet, kokeneet ja tunteneet sen kautta.
Surusta iloon, murheesta riemuun ja kaikki siltä väliltä. Se on parasta lääkettä. Kohdatessani ihmisiä
puhumme hyvin usein musiikista, ja aina ollaan oltu yhtä mieltä siitä, että musiikkia tarvitaan. Läpi elämän.
Musiikki yhdistää ihmiset. Eikö?
Surusta iloon, murheesta riemuun ja kaikki siltä väliltä. Se on parasta lääkettä. Kohdatessani ihmisiä
puhumme hyvin usein musiikista, ja aina ollaan oltu yhtä mieltä siitä, että musiikkia tarvitaan. Läpi elämän.
Musiikki yhdistää ihmiset. Eikö?
Halusin laittaa tähän seuraavan biisin, kuunnelkaapa: https://www.youtube.com/watch?v=o9zRQijCN5w
Rakkaassa kotosuomessamme tulee helposti tunne ettei ole riittävästi. Jos se tulee minulle itselleni,
useinkin, niin voin vain ymmärtää miten sen kokee kanssakulkija, joka on ajautunut rankempiin valintoihin elämässään tai/ja voimat loppuneet mistä tahansa syystä. Ja sitä seuraa tunne, ettei tule koskaan
onnistumaan tai pääsemään siihen pienimpääkään tavoitteeseen. Ei lähellekään.
useinkin, niin voin vain ymmärtää miten sen kokee kanssakulkija, joka on ajautunut rankempiin valintoihin elämässään tai/ja voimat loppuneet mistä tahansa syystä. Ja sitä seuraa tunne, ettei tule koskaan
onnistumaan tai pääsemään siihen pienimpääkään tavoitteeseen. Ei lähellekään.
Että on myöhäistä.
Aika jolloin marssittiin pyöräkorjaamon ovesta sisään ja tehtiin suusopimus viikonlopputöistä on mennyttä aikaa. Tutkinto täytyy olla. Joka asiaan. Kuulen työssäni usein; "eihän mulla oo ees tutkintoo mistään"...
Ja sen sanojalla tunne siitä, että peli on menetetty on kaikkivoipa.
Ja sen sanojalla tunne siitä, että peli on menetetty on kaikkivoipa.
Mut hei, ei se peli ole menetty. Katsokaa vaikka Kalpaa viime lauantaina!
Tappiotilanteesta 0-3 meidän "kilpimiehet" käänsi pelin 4-3 voittoon viimeisessä erässä viimeisellä puoliskolla!
Jokainenhan ponnistaa omista lähtökohdistaan, ja kun elämä on mennyt persuuksilleen, ei se ole tapahtunut hetkessä. Näin ei myöskään palojen kasaaminen voi tapahtua hetkessä. Itsensä vertaaminen muihin ei asiaa juurikaan auta. Tulee fiilis, että olkoon koko homma, ei pysty, ei kykene. Kunpa pystyisimme kuitenkin
antamaan itsellemme luvan itsemme hyväksymiseen, sellaisena kuin olemme nyt. Vaikka se sattuu.
Ei luovuttaen, eikä liikaa eiliseen vaipuen, vaan ajatellen, että jokainen hyvä päätös ja pienet teot niiden eteen,
tästä eteenpäin on minua varten. Minun tieni rakentamista, metri kerrallaan.
antamaan itsellemme luvan itsemme hyväksymiseen, sellaisena kuin olemme nyt. Vaikka se sattuu.
Ei luovuttaen, eikä liikaa eiliseen vaipuen, vaan ajatellen, että jokainen hyvä päätös ja pienet teot niiden eteen,
tästä eteenpäin on minua varten. Minun tieni rakentamista, metri kerrallaan.
Se voi olla se ensimmäinen vasta aikuisiässä suoritettu eka tutkinto, se voi työharjoittelupaikka, kuntoutuspolku,
tai se voi se, että jaksoin tänään lähteä ulos kotoa, vaikka en siihen uskonut. Taaksepäin kuikuilu on melko
turhaa. Sen homman hoitaa muut puolestamme. Meillä kaikilla on historia. Mutta haluan uskoa, että meillä on
myös tulevaisuus.
tai se voi se, että jaksoin tänään lähteä ulos kotoa, vaikka en siihen uskonut. Taaksepäin kuikuilu on melko
turhaa. Sen homman hoitaa muut puolestamme. Meillä kaikilla on historia. Mutta haluan uskoa, että meillä on
myös tulevaisuus.
Haluan sanoa tässä,että ei anneta periksi. Uhallakaan.
Mennään vaikka kaksi eteen ja yksi taakse, ja toisinpäin. Mennään porukalla, mennään itsenäisesti muttei yksin,
ja mennään vaikka vähän henkseleitä paukutellen :).
ja mennään vaikka vähän henkseleitä paukutellen :).
Ja yks pikkujuttu vielä; Sanotaan sekä toisillemme että itsellemme, jotta hyvin tehty! Se on pikkiriikkinen vaiva sanoa jotain kannustavaa. Hyvä vaikutus on moninkertainen sille, joka sen kuulee. Ja tosiaan vaikka itselleen, niinkun minäkin teen peiliin katsoessani silloin, kun aamunaama on kestänyt koko päivän, jotta hyvä oot, oikeesti oot! Sitten vielä toinen juttu, jos jotakuta niin kovin ihmetyttää että miksi olet niinkuin olet, niin tee niinkuin meidän teini, pyöräytä silmiäsi ja sano "hanki elämä" ! Moi ny ^_^ !
-Sinä oot sinä, minä oon minä, molemmat arvokkaita ihmisinä. Pidetään se näin!
Ulla
