Kesän kuumimmat päivät alkavat olla takana päin, ja katse suuntaa pikkuhiljaa syksyn raikkaisiin tuuliin.
Mietiskelin tässä vuoden kiertoa, ja kuinka vuodenajat vaikuttavat meissä.
Itse koen, että on suunnaton rikkaus saada nauttia näistä vuotta jakavista luonnon muutoksista.
Syksy on itselleni se voimaannuttavin ajanjakso, jolloin todella koen uudistumista ja heräämistä. Olipa se puhuttelevin vuodenaika mikä tahansa itse kullekin, uskon, että silloin jokainen tekee omanlaistaan päivitystä ja tilintekoa.
Nämä päivitykset kulkevat kyllä muissakin sykleissä. Eivät pelkästään vuodenajoissa, vaan joskus vuosissa, joskus päivissä. Jopa hetkissä.
Olen keväästä lähtien kulkenut Keltsun mukana vapaaehtoisena, itsekin päivittämässä ja päivittymässä.
Koen Keltsun olevan tärkeä, turvallinen ja helposti lähestyttävä "tankkauspiste" kävijöille.
Olen nähnyt sen niin ohikulkumatkalla kahvit hörppääjien kuin myös vakkariporukan kasvoilta.
Minusta on ihanan konkreettista nuo portaat, joita pitkin laskeudutaan tähän tilaan.
Rappujen yläpäästä et näe juuri muuta kuin kasan kenkiä ja kajastavan valon, mutta kuulet jo tutun ja kutsuvan puheensorinan.
Askel askeleelta näet ja kuulet enemmän ja selkeämmin, ja ne askeleet tuntuvat sydämessä asti.
Tervehdykset, hymyt ja halaukset avautuvat ympärilläsi.
Vaistomaisesti etsit sinua miellyttävän paikan istahtaa, ja akkujen latautuminen käynnistyy.
Joillekin se on konkreettisempaa: pistät luurin laturiin, käyt koneella tai puhelimitse hoitamassa virastoasioita, keskustelet ohjaajien kanssa arkesi haasteista.
Toisille latautuminen on yhteinen hetki kahvikupin ääressä, kädentaitojen harrastaminen porukassa tai vaikkapa keilaratojen kuninkuudesta kisailu.
Tässä tilassa ja yhteisössä saat olla oma itsesi. Täällä me kaikki olemme samalla viivalla. Ihmisiä.
Ihmisten Keltsu.
Jokaisen elämänpolku juurakkoineen, mutkineen ja kuoppineen on yhtä arvokas ja rikas.
Moni työelämän kiireissä ja haasteissa painiva on yhä useammin kertonut kaipaavansa työnohjausta, jota on joko liian vähän tai ei ollenkaan.
Keltsu on loistava esimerkki toimivasta työnohjauksesta. Työssä, jossa elämä on ihmisen työmaana.
Mikä on sen tärkeämpää ja haastavampaa kuin elämän ohjaus?
Jokaisella on oman näköisensä työkenttä, statuksensa ja työkaverit.
Liian helposti alamme tuijottamaan vain sitä omaa työpöytää, johon hiljalleen alkaa kerääntymään tehtäviä, enemmän kuin meillä on resursseja ottaa niitä vastaan.
Päivityksen paikka olisi tarpeen.
Annan Sinulle tehtävän syksylle. Uskalla painaa elämäsi Applen tai Acerin päivitysnäppäintä.
Syksylle toivon paljon uusia ihmisten kohtaamisia, elämän ilojen ja surujen yhdessä jakamista, hetkessä elämistä sekä uskallusta katsoa myös hiukan eteenpäin.
Vapaaehtoisena, halustani nähdä ja kuulla juuri Sinua. Ei tarvita kirjaviisautta eikä edes peruskursseja, jos haluaa aidosti auttaa ja tukea, kulkea rinnalla. Pelkkä sydämen asenne riittää.
Me kaikki Keltsussa odotamme askeleitasi portaissa. Jos olet jo osa porukkaamme, kiitos Sinulle. Uskon, että pystyt allekirjoittamaan nämä ajatukseni.
Ja jos Keltsu on jollekin lukijalle vielä pelkkä sana, tule käymään ja tutustumaan.
Noustessasi rappuja takaisin ylös Haapaniemenkadun vilinään,
lupaan, että askeleesi on ainakin hiukan kevyempi <3
Pieni laulu ihmisestä
Ihminen tarvitsee ihmistä
ollakseen ihminen ihmiselle,
ollakseen itse ihminen.
Lämmin peitto on toisen iho,
toisen ilo on parasta ruokaa.
Emme ole tähtiä, taivaan lintuja, olemme ihmisiä, osa pitkää haavaa.
Ihminen tarvitsee ihmistä.
Ihminen ilman ihmistä
on vähemmän ihminen ihmisille,
vähemmän kuin ihminen voi olla.
Ihminen tarvitsee ihmistä.
Tommy Tabermann
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti