sunnuntai 9. joulukuuta 2018

LÄMMIN KIITOS KELTSU Kaisa Voutilainen








                                   Voi ystävät armaat, siis työntekijät, vapaaehtoiset ja kävijät!

Onpas ollut Sosionomi opiskelijalle kertakaikkisen antoisaa viettää kymmenen viikkoa kanssanne. Kuinka kummassa päädyinkään ensimmäiseen harjoitteluun tänne?  Kiitos sen lehtijutun, jossa Satu ja Sipsi kertoilivat tarinaansa. Katsokaapas kun minusta piti tulla lastentarhanopettaja, siksi minä opiskelemaan lähdin.  Mutten minä rukka nyt enää tiedä mikä minusta pitäisi tulla.

Enkä tiedä onko se hyvä vai huono asia.

Te olette huikeita tyyppejä ja teillä on niin paljon annettavaa. Minusta teidät pitäisi viedä lössinä meidän luokkaan kertomaan pari tarinaa. Minun piti oppia täällä asiakastyöstä, kohtaamisesta ja osallistamisesta. En tiedä opinko sen enempää kohtaamaan tai tarjoamaan mitään, mutta ainakin tulin itse kohdatuksi ja koin osallisuutta ja siitä voin kiittää vain teitä. Oppia sekin.

Haastan teidät osallistumaan vapaaehtoisten pitämiin toimintoihin ja tempauksiin avoimin mielin. Teillä olisi huikea mahdollisuus kokea ja testata kaikkea ilmaiseksi ja saatatte jopa olla sitä mieltä että se kannatti. Minäkin menin epämukavuusalueelleni, johon en varmasti olisi uskaltautunut ilman teitä ja pakko myöntää, että kivaahan se oli. Eli rohkaistuin kanssanne.

Pääasia kuitenkin on, että pidätte Keltsussa toisistanne jatkossakin huolta, niin työntekijät, vapaaehtoiset ja kävijätkin. Te kaikki olette huikeita just sellaisina kuin olette. Muutetaan asioita joita voidaan, eikä turmella omaa mieltä niillä asioilla joille ei mahdeta juuri sillä hetkellä kuitenkaan mitään. Oma asenne lopulta ratkaisee ja jokaisessa päivässä on jotakin hyvää jos vain haluamme sen nähdä.

Mutta yhtä kaikki, nyt virallinen osio eli harjoittelu on suoritettu.

Elossa ja vieläpä onnellinen, eli ei huonompi juttu.



Lämmin kiitos Keltsu! Nähdään pian.



             Kaisa

Täytyy myöntää että jää minulle harjoittelusta kyllä yksi huoli. Huoli koskee niitä kahvinkeittimiä, että kun jos ne työntekijät ei ehdi keittää sitä kahvia.  Niin voisikohan joku laittaa ne päälle, kun teidän haukankatseenne niihin tyhjiin pannuihin osuu?

 Kiitti!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti