Työkokeilun aloittaminen Keltsussa jännitti kovasti. Ainahan uuden aloittaminen jännittää, mutta tällä kertaa olin astumassa uudelle alueelle. Yliopistomaailman yksinäisestä pakertamisesta siirtyminen mitä moninaisempien ihmisten pariin oli iso askel elämässä. Onneksi Keltsussa otettiin minut, niin kuin kaikki muutkin ovesta sisään astujat, avosylin vastaan. Ensimmäinen viikko menikin tutustuessa ja totutellessa Keltsun arkeen, joka voi hetkessä muuttua rauhallisesta hiljaisuudesta, huoneen täyttävään iloiseen puheensorinaan.
Pääsin myös ensimmäisen viikon
lopulla mukaan Päihdetyönseminaariin, joka avasi ajatuksiani erilaisten
riippuvuuksien vaikutuksiin ihmisten elämässä. Päällimmäisenä minulle jäi
ajatus siitä, että addiktio on harvoin täysin yksilön omien tekojen aikaan
saamaa. Se on biopsykososiaalinen ilmiö, johon vaikuttaa kaikki elämän
osa-alueet. Siksi olisi hyvä, että addiktioista kärsiville ihmisille myös
tarjottaisiin apua kaikilla näillä osa-aluilla.
Toista viikkoa aloittaessa
mietinkin, miten soveltaisin oppimaani käytäntöön. Ratkaisu: kohtaamalla
ihminen sellaisena kuin hän on. Turha yrittäminen ja miettiminen ovat tässä
hommassa olleet täysin turhia. Minusta on ollut ilo mahdollistaa onnistumisen
kokemuksia ohjaamalla sushin tekoa (oli muuten maukasta!) ja hurraamalla täyskaadoille
maanantain keilauksessa. Yksi parhaista asioista työssäni on vain jutella
ihmisten kanssa kahvikupin äärellä. Oli asia sitten päivän uutiset, huono
kohtaaminen virastossa tai erittäin mauttomia vitsejä sisältävä vitsikirja
vuodelta 1998.
Sosiologina, olen tottunut
katsomaan yhteiskuntaa ja ihmisiä objektiivisesti ja kaukaa. Tämä tapahtuu
vielä usein numeroiden kautta. Keltsussa olen kuitenkin oppinut näkemään
yksilön ja läheltä. Kävijöissämme on valtava määrä hienoja persoonia, jotka
ovat (ehkä tahtomattaankin) saaneet minut ajattelemaan asioita uudella tavalla.
Työnkuvani Sirkkulanpuiston nopean toiminnan joukoissa on tehdä kävijäkyselyitä
ja auttaa raportoinnissa. Ja toivon, että saan kävijöiden ääntä kuuluviin,
sillä nämä ihmiset ansaitsevat olla paljon muutakin kuin numeroita paperilla.
Satu Taskinen, Työkokeilija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti