Lauantaina kävin VB-valokuvakeskuksessa kuuntelemassa Henry Räsäsen runoesityksen Elon maljasta juovu - ihmisyyden ihmettelyä suomalaisen runouden hehkussa. Kun runoesitys alkoi, vielä hetkeä aiemmin ollut kiire lakkasi. Lausujan intensiivinen tulkinta vei mukanaan, ja kyyneleet alkoivat virrata poskilleni:
Mua pelottaa, mua pelottaa,
mua pelottaa tämä erämaa,
mua pelottaa nämä ihmiset,
nämä katsehet
niin oudot ja kylmät ja kylläiset.
Mieleeni nousi elävästi, kuinka nuorena kirjoitin tämän Eino Leinon Mua pelottaa -runon ensimmäisen säkeistön päiväkirjaani.
Muistan, miten vahvasti silloin tuntui, ettei kukaan ymmärrä eikä näe minua. Että maailma pelottaa. Että maailmassa on niin paljon kylmyyttä ja julmuutta. Miehet käsittämättömiä ja oman paikan löytäminen niin vaikeaa.
Muistan Dominon samettiset penkit. Happy hourit ja viiden markan tuopit. Istuin rokkipuolella noita viiden markan tuoppeja kiskomassa ja itkin lohduttomasti. Viereeni tuli Anna, jonka kanssa olimme samalla luokalla lukiossa. Tilitin hänelle ahdistustani. Anna pani kätensä poskilleni, katsoi sinisillä silmillääm lämpimästi ja sanoi: "Mari, tuo on Weltschmerziä. Maailmantuskaa. Se on universaalia. Mun mummo puhui siitä ja sanoi, että se kuuluu nuoruuteen."
Weltschmerz. Sana maistui lohdulliselta. Weltschmerz. Maailmantuska. Makustelimme tuota sanaa. Toistelimme sitä. Itkimme. Halailimme. Jaoimme syvimpiä tuntojamme, pimeimpiä pelkojamme. Tulimme kuin sisariksi.
En osaa mitään muuta sanaa saksaksi, mutta tuon sanan muistan aina. En ole nähnyt Annaan melkein kahteenkymmeneen vuoteen, mutta tuon hetken ja yhteytemme muistan aina.
Maailmantuskaa olen toki tuntenut tuon varhaisaikuisuudenkin jälkeen aika ajoin. Olen kuitenkin ollut onnekas, kun minulla on ollut pääosin valoisa ja vähäkivinen tie ja elämässäni ihmisiä, joille sisimpääni jakaa. Joitten katseessa on lämpöä. Jotka minut kohtaavat. Jotka minua rakastavat.
Huoli on niistä, joitten maailmantuska ei ole vain hetkittäistä vaan lähes jatkuvaa. Niistä, jotka eivät tunne tulevansa kohdatuiksi. Niistä, jotka kohtaavat outoja ja kylmiä katseita päivittäin.
En tunne ma muita, en itseäin.
Miten outojen joukkoon ma jouduinkin näin?
Toki jossakin muualla parempi ois?
Kun huoata vois
tai nukkua, nukkua nuorena pois!
Oi, vieraita oomme me ihmiset
kuin eri tähdillä syntynehet,
kuka kotoisin kuuhuen helmasta on,
kuka auringon,
kuka aivan, aivan on koditon.
Olen ollut asiointiapuna kahdelle Keltsussa kävijällemme. Sydäntä kylmääviä, syvältä riipaisevia kokemuksia minullekin, kun olen huomannut, kuinka he ovat tulleet kohdelluiksi ja kohdatuiksi - kohtaamattomiksi - jopa nöyryytetyiksi. Toisen resuista habitusta katsottiin päästä varpaisiin ja tultiin töykeästi ja useampaan kertaan tiedustelemaan: "Milläs asialla sitä ollaan?" (-Sydänkohtauksen saanutta kumppania katsomassa.) Toista, hädissään ja sokissa olevaa, ei otettu edes hetkeksi vastaan päivystysajalla, vaan hän joutui odotusaulassa toisten kuullen selittämään virkailijalle kipeän ja arkaluontoisia yksityiskohtia sisältävän tilanteensa.
Katseet oudot, kylmät ja kylläiset satuttavat, lannistavat ja mitätöivät.
Katseet kauniit, lämpimät ja lempeät kantavat, vahvistavat ja valaisevat.
Jokainen kaipaa ja ansaitsee lämpöä! Jokainen kaipaa ja ansaitsee tulevansa kohdatuksi! Joka päivä mutta etenkin vaikeina hetkinä ja elämän kriisiytyessä.
Voimme jokainen valita tavan, jolla katsomme ja suhtaudumme toisiimme. Ohjelmoida silmämme ja itsemme näkemään toisemme samanarvoisina, tasavertaisina ihmisinä yhteisessä universumissamme.
Keltsussa tämä on periaatteistamme tärkein ja painokkain: Jokainen ovesta astuja on arvokas ja tärkeä ja ansaitsee tulla lämpimästi kohdatuksi.
Mistä on Keltsu tehty?
lämpimästä yhdessäolosta ( + konkreettisestikin lämmöstä: kävijöitä 20-30 päivittäin)
loputtomista pannullisista kahvia
puheensorinasta (välillä älämölöstä)
päivän lehdestä ja sen 10 kysymyksestä
Ullan musa- ja tietovisoista
kävijöistä kumpuavista toiveista ja ideoista (Mikä toisi arkeen mielekkyyttä ja valoa?), jotka pyrimme toteuttamaan ja löytämään niihin vapaaehtoisia vetäjiä/kanssakulkijoita
vapaaehtoisista, jotka tuovat mukanaan omia ideoita ja ehdotuksia toiminnan sisällöiksi
Toni vie halukkaita maanantaisin keilaamaan. Jani vie ison porukan tiistaina Vuorilammelle luontoretkelle ja nuotiotulille. Harri tulee keskiviikkona yleisön pyynnöstä toisen kerran vetämään stand upia ja osallistavaa improvisointia sekä vie torstaina halukkaat pelaamaan frisbeegolfia. Pekka on lupautunut viemään halukkaita keskiviikkoisin uimaan. Tero vie halukkaat pelaamaan salibandya 7.11. Anja ja Ipu tulevat ohjaamaan vaatteitten korjausompelua, kunhan saamme vesivahingon kylkiäisinä tulleet muoviseinät pois ompelukoneen tieltä. Suunnitteilla on myös retki hevostallille. Lisäksi Tuovi ohjaa yhä kankaanpainantaa, Ritva opettaa neulomaan ja virkkaamaan, Repe-koira ja Eeva vierailevat sekä Leenan ja Janeten ohjaamille lautapelituokioille sovitellaan uusi, parempi ajankohta.
Uudet ideat, kävijät ja vapaaehtoiset: Olette tervetulleita!
Juuri S I N Ä olet sydämellisesti tervetullut.
PS: Ote torstaina Keltsun vieraskirjaan jätetystä tervehdyksestä:
PPS: Mua pelottaa Vesa- Matti Loirin esittämänä (Varaa Nessuja):
https://www.youtube.com/watch?v=T0BHvfCgmqc
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti