"Haluaisin laittaa lasit päähän, mutta en voi, kun en malta lopettaa tätä neulomista," totesi tänään Keltsussa nainen, joka otti puikot käteensä kuuden vuoden tauon jälkeen ja hurahti taas joustinneuleen ihmeelliseen maailmaan. Palautin hänen mieleensä, kuinka luodaan silmukat, ja kertasin, kuinka lanka kierretään puikolle oikein- ja nurinneulomisessa. Siitä alkoi iloinen puikkojen kilinä. Kaksi oikein. Kaksi nurin. KATSOS NYT, KUINKA SYNTYY SILMUKASTA SILMUKKA.
Neulekerhomme ohjaaja Ritva vei samaa taitoa eteenpäin toiselle naiselle, jonka edelliset neulomiskokemukset ovat ala-asteelta, ja niin vaan alkoi silmukka silmukalta syntyä kaunis, viininpunainen kaulaliina - ja kasvoille levitä kaunis, säteilevä hymy. Minä osaan. Minä opin. Minä pystyn.
Samaistuin näiden naisten tuntemuksiin. Samalla tavalla sitä itsekin löytää välillä uudestaan asioita, jotka on luullut kadottaneensa. Joita ei usko enää osaavansa. Silloin pienikin toisen jeesi voi synnyttää kipinän ja palauttaa uskon omiin kykyihin.
Samalla tavalla voi innostua jostain kokonaan itselle aiemmin vieraasta asiasta, kun toinen sen pariin saattaa. Ottaa mukaan. Näyttää mallia. Kannustaa.
Itse opettelin neulomaan neljä vuotta sitten tätini ja enoni vaimon hellässä opetuksessa. Olin ollut melko vakuuttunut, että en voi oppia neulomaan kantapäätä. Että se yksinkertaisesti menee yli ymmärrykseni. Mutta niin vaan opin. Olimme viikon Lapissa. Päivisin vaelsimme. Iltaisin saunoimme ja uimme. Ja neuloimme. Silmukka silmukalta, kierros kierrokselta, vaihe vaiheelta - ja useitten erehdysten (ja purkamisten) kautta sukkani valmistuivat. Voi sitä riemun määrää!
Olen tehnyt muutamat kymmenet villasukat sen jälkeen. Estetiikassa myöhemmät sukat voittavat Lapin-esikoiseni mennen tullen, mutta silti nämä ensimmäiset sukkani ovat kaikista rakkaimmat ja tärkeimmät. Ne synnyttivät uskon kädentaitoihini. Minä osaan. Minä opin. Minä pystyn. Ne muistuttavat kannustuksen ja lämmön voimasta. Ne palauttavat mieleen Lapin punaisen maaruskan. Henkevät keskustelut. Osallisuuden tunteen. Päivän vaelluksen jälkeisen autuuden, kun saa vatsan täyteen ruokaa ja pääsee järveen uimaan ja saunan lempeisiin löylyihin.
Tänään Keltsu oli auki 10:ttä päivää. Neulekerho starttasi ja jatkaa kahden viikon päästä (Kiitos, Ritva <3). Huomenna kankaanpainantakerho kokoontuu toista kertaa ja alkaa syntyä tyynyliinoja, t-paitoja ja kauppakasseja (Kiitos, Tuovi <3). Huomenna Repe-koira tulee kolmatta kertaa huiskuttamaan häntäänsä ja ilahduttamaan suloisuudellaan (Kiitos, Repe ja Eeva <3). Torstaina lautapelikerhon kolmannella kerralla on vuorossa Rummikub (Kiitos, Janette ja Leena <3). Lisäksi olemme käyneet yhdessä pelaamassa biljardia ja keilaamassa. Jokaisessa tekemisessä on ollut mukana myös ensikertalaisia - ja niin vaan on kipinä siirtynyt eteenpäin ja sytyttänyt liekkejä, kannustus kantanut ja synnyttänyt hymyjä.
Kiitos teille, ihanat vapaaehtoisemme, ajastanne ja tärkeitten oppimisen ja osallisuuden hetkien luomisesta. Tervetuloa mukaan kaikki uudet! Viime viikolla saimme viestin mieheltä, joka tarjoutui asiointiavuksi sitä tarvitsevalle. Toinen on tiedustellut, olisiko keltsulaisissa innostusta unisieppareitten tekemiseen. KYLLÄ! Kolmas on kysynyt, voisimmeko toimia "koeyleisönä" hänen stand up -setilleen. KYLLÄ!
Jokaiselle vapaaehtoistoiminnasta kiinnostuneelle löytyy varmasti sopivankokoinen ja omien toiveitten mukainen tehtävä. Suunnitteilla on vielä ennen talven tuloa metsä- ja nuotioretkiä. Tulisitko tulia rakentelemaan ja tikkupullataikinaa valmistamaan? Kahvinmenekki on niin valtaisaa, että uusia käsiä kahvinkeittoon ja leipien voiteluunkin kaivataan. Vai tulisitko tietovisaa vetämään? Musavisaa johdattelemaan? Vai itse Keltsuumme musisoimaan? jne. jne. TERVETULOA!
Kävijöitä on ollut ilahduttavan paljon: keskimäärin 15 per päivä. Sana on kiertänyt. Viesti on mennyt eteenpäin. Kiitos teille, Keltsumme löytäneet ihanat kävijät, kun annatte hankkeellemme voimaa ja olette tehneet sen eläväksi. <3
KATSOS NYT, KUINKA SYNTYY KOHTAAMISISTA KOHTAAMISIA, HYVÄSTÄ HYVÄÄ JA OSALLISTAMISESTA OSALLISUUTTA, YHDESSÄOLOSTA ILOA JA VALOA!
PS: Otsikon sitaatti on Aleksis Kiven kynästä. Hyvää Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivää!
PPS: SAA JAKAA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti